Muistan kun katsoin sinua
vielä en saanut ojentaa kättäni
en silittää poskeasi
Katsoin vain
ja sisälläni syttyi liekki
oli vain sanat
jotka saatoin sinulle antaa
Mihin runot katosivat
mihin ne unettomat yöt
joina sanoista tuli maailma
kun oli niin paljon
mitä halusin kertoa
Miten paljon on sanottu
syntyykö vielä runoja
meidän väliimme
voiko sanat yhdistää
näyttäisitkö minulle sinun sanasi?
Kaipaan runoja
iltoja jolloin teekupin äärestä löytyi maailma
sinun ja minun maailma
meidän sanoistamme ja runoistamme
Muuttaisimmeko pois
näiltä poluilta
Etsisimmekö uuden maanosan
asuttaisimmeko sen yhdessä
Kasvattaisimmeko sinne
sanoja
runoja?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Muistan kun luin tekstejäsi
VastaaPoistaSain vain lukea niitä, en ojentaa kättäni
Unettomina öinä luin niitä
Unettomina öinä luomiasi kauniita kuvia
Arastelin silloin sanojani
kuten arastelen nytkin
Sain kuitenkin onnen tulla maailmaasi
nauttia sanoistasi
nauttia läheisyydestäsi
kädestäsi poskellani
Tahtoisin osata sanoa kuin sinä
Tunnen kuitenkin kömpelyyteni
Mutta vaikka sanani ovat kankeat
haluan silti yrittää ilmaista tunteeni
Rakastan sinua!