Mun maailmassa

Mun maailmassa
on vanhoja taloja
pitsihuviloita ja rimpsuhameita
prinsessoja ja tähdenlentoja
Ja sinä.

Mun maailmassa
on kissanpentuja
villasukkia ja runokirjoja
iltoja kynttilän valossa
Ja sinä.

Mun maailmassa sydän hymyilee
kaikki toista kunnioittaen kohtelee
Siellä soi Mozart ja Beethoven
ja saan tuntea rakkauden
sinun tunteesi lujuuden.

Mun maailmassa me yhdessä vanhetaan
toistemme vitseille yhä nauretaan
rypyt toisen kasvoissa ulkoa tunnetaan.
Me nähdään kaiken muuttuvan
seinän maalin halkeavan
ja kun siihen päälle maalataan
kerros kerrokselta rakkaus kasvaa uudestaan
Muistellaan meidän nuoruutta
niitä vuosia onnen aikoja
ja myös surun iltoja
ne on kaikki meidän omia
ja siksi niin liian kalliita
että yhtäkään antaisi pois.

Rakkaalleni

On aamu ja laitan huulipunaa
sillä tänään on päivä kun hän palaa
kaunis rakkaani tulee luokseni
kilometrit jää taa, mun vuokseni
ajaa hän läpi metsien
ja ankeiden betonilähiöiden
käy rakkaani tie halki Suomen.

Mä laitan päälleni hameen
rakkaani vuoksi sen puen
hän tekee minusta naisen!
Aamukahvia juodessani
hyräilen hiljaa laulujani
ripustan helmet kaulaani
ajatella: hän on minun!

Askel on kevyt korkokengissä
kopina asvalttiin kävellessä
tavaa rakkaani nimeä
Hameen helma heiluu tuulessa
ja lantioni keinuessa
piirtää ilmaan sydämen.

Nyt vihdoin iltaa saa
hän kohta oveen koputtaa
ja vie mut ehkä tanssimaan
tai ottaa syliin sohvan nurkkaan
yhtä kaikki - missä hän on
siellä mun sydän koditon
löytää vihdoin asunnon.

Muistoja

Pilvinen sää nyt
mun mieleen jäänyt
ne auringon kultaamat
päivät ihanat
kun suutelit mua puistossa
ja kaikki oli niin kaunista

Laahustan kumisaappaissa
maanantaiaamu ankea
mut mua kannattelee
muisto viikonlopusta

Sun tuoksu mun villapaidassa
suutelen sen kaulusta
ja kosketuksesi mun poskella
on yhä lämmin

Ilta hiljaa pimenee
ja päivä pois haalenee
varpaitani palelee
Sydämeni silmillä
voin nähdä hymysi täällä

Kiedot minut lämpimään
ei kylmä pääse sisään
kun minulla on parasta
mitä kukaan voi toivoa
kaltaisesti mies.

Where have all the poems gone?

Muistan kun katsoin sinua
vielä en saanut ojentaa kättäni
en silittää poskeasi
Katsoin vain
ja sisälläni syttyi liekki
oli vain sanat
jotka saatoin sinulle antaa

Mihin runot katosivat
mihin ne unettomat yöt
joina sanoista tuli maailma
kun oli niin paljon
mitä halusin kertoa

Miten paljon on sanottu
syntyykö vielä runoja
meidän väliimme
voiko sanat yhdistää
näyttäisitkö minulle sinun sanasi?

Kaipaan runoja
iltoja jolloin teekupin äärestä löytyi maailma
sinun ja minun maailma
meidän sanoistamme ja runoistamme

Muuttaisimmeko pois
näiltä poluilta
Etsisimmekö uuden maanosan
asuttaisimmeko sen yhdessä
Kasvattaisimmeko sinne
sanoja
runoja?